Kirjoittelen tänne ajatuksiani, lähinnä oman pääni selvittelemiseksi. Tuo kun tuntuu ajoittain olevan vähän sekaisin kaikesta ympärillä tapahtuvasta... ihmekkös tuo.

Lyhyesti. Ikää on 23v. itsellä, miehellä 30v. Lapsettomuus minusta johtuvaa, en ovuloi, pitkät hieman epäsäännölliset kierrot. Yritystä noin kaksi vuotta, lapsettomuustutkimuksissa/ -hoidoissa noin vuosi. Kierto kuriin, söin Terolutteja kaiketikkin puoli vuotta, ei auttanut raskautumiseen. Samaan aikaan aloitin painon pudotuksen, tällä hetkellä noin -12kg ja suunta edelleen hitaasti alaspäin. Miehen siimahännät tutkittu, ei vikaa niissä (onneksi). Yksityiseltä lähete julkiselle puolelle, jossa jatkettiin tutkimuksia. Verikokeita, näissä kaikki kunnossa. Pari kiertoa ilman teroja tai muutakaan. Kierrot olivat molemmat todella pitkät... Nyt toinen kierto Clomifenin avulla, kierrot taas suht normaalin mittaiset. Ekassa clomi kierrossa follikkeliultra, lääkitys toimii, ovuloin (verikoe + ovistesti). Nyt toinen kierto clomeilla, pitäisi alkaa tikutus...

Näillä mennään. Ja clomeilla kokeillaan seuraavat puoli vuotta, jos sinä aikana ei tulosta, kokeillaan taas vähän järeämpiä keinoja. Ei ole herkkua ei, vaikka lasta kovasti haluaakin... ei ihmistä ole tarkoitettu tällaiseen. Monet kerrat on tullut itkettyä, piilossa muiden katseilta ja kuulevilta korvilta.